Aurora Borealis

Kaikki revontulista

Mitä revontulet ovat?

Aurora Borealis eli revontulet ovat kiehtoneet meitä jo useiden vuosisatojen ajan. Jo aikojen alusta lähtien, erämaissa asuneet ihmiset ovat katselleet haltioituneina yötaivaalla tanssivia vihreitä, punaisia, keltaisia, vaaleanpunaisia, violetteja ja valkoisia valoja.

Revontulia on pidetty aikojen saatossa jumalten, henkien sekä taikaolentojen luomuksina. Tänä päivänä tiedämme kuitenkin, että ne syntyvät siitä, kun avaruudesta ja auringosta tulevat, korkeaan varaustilaan virittäytyneet hiukkaset iskeytyvät Maan magneettikenttään. Nämä hiukkaset tulevat auringosta tasaisena virtana, jota kutsutaan aurinkotuuleksi, ja niitä sinkoutuu auringon pinnalta myös roihupurkausten yhteydessä. Niiden vaikutus planeettamme magneettikenttään työntää varautuneet hiukkaset alas ilmakehään, jossa ne saavat aikaan uskomattoman näyttäviä muotoja ja värejä noin 100–400 kilometrin korkeudessa.

Revontulet näkyvät taivaalla usein aluksi idästä länteen ulottuvana kaarena. Yön edetessä ne voivat kehittyä aaltoileviksi nauhoiksi, sykkiviksi palloiksi, korkealla taivaalla näkyväksi sädekehäksi sekä erillään oleviksi valaistuiksi alueiksi. Se, miten paljon revontulet voivat muuttaa muotoaan yhden yön aikana, tekee niistä vain entistä lumoavampia.

The aurora has been observed as early as August and as late as April

Revontulia etsimässä

Jos pääsisit katsomaan revontulia avaruudesta, ne näkyisivät hieman pohjoisnavan eteläpuolella maapalloa kiertävänä halo-ilmiönä, joka kulkee Keski-Alaskan, Kanadan, Grönlannin, Islannin sekä Pohjois-Skandinavian ja Venäjän yli. Revontulia on nähty ihmiskunnan historian aikana kaikkialla maailmassa, mutta suurin todennäköisyys niiden näkemiselle on kuitenkin edellä mainituissa maissa.

Islanti on eittämättä yksi taianomaisimmista matkakohteista, joihin revontulia voi lähteä etsimään ja ihastelemaan. Reykjavikissa – maailman pohjoisimmassa pääkaupungissa – revontulihavaintoja tehdään 280 päivänä vuodessa.

Revontulien virallinen katselukausi ulottuu lokakuusta maaliskuuhun. Miksi talvella? Revontulet erottuvat parhaiten keskitalvella, koska illat ja yöt ovat pitkiä ja kylmä ilma vähentää pilviä muodostavan vesihöyryn määrää. Edellä mainitusta huolimatta, revontulia on kuitenkin nähty jopa elokuusta huhtikuuhun asti.

3 vuorokauden aurinkoenergiaennuste

Revontulia on mahdotonta ennustaa tarkasti, mutta Kp-indeksillä mitattava geomagneettinen aktiivisuus kertoo, milloin niitä todennäköisimmin esiintyy. Mitä suurempi Kp-indeksi sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on revontulien näkemiseen. Kp-indeksi nousee harvoin kahdeksaan tai sen yli, ja monet tässäkin näkyvistä valokuvista on otettu alhaisen Kp-indeksin aikaan.

Ohessa seuraavan kolmen vuorokauden Kp-ennuste. Mitä etelämpänä olet, sitä korkeampi luvun täytyy olla. Islannissa sinua saattaa onnistaa vaikka Kp-indeksi olisi vasta 3!

00:00 03:00 06:00 09:00 12:00 15:00 18:00 21:00
D 5 5 5 5 5 5 5 5
D+1 5 5 5 5 5 5 5 5
D+2 5 5 5 5 5 5 5 5

Revontulia ei voi nähdä päiväsaikaan, koska ne ovat miljoona kertaa auringonvaloa himmeämpiä. Paras katseluaika on yleensä iltayhdeksästä aamukahteen. Jos haluat ottaa kauneusunet ennen revontulien ihastelua, monet hotellit tarjoavat revontuliherätyspalvelua.

Sääolosuhteilla on todella suuri merkitys. Taivaalla ei saa olla pilviä, ja pieni kuunvalo helpottaa revontulien loisteen havaitsemista. Revontulet on myös helpompi nähdä, jos alueella ei ole ilmansaasteita, mutta kaikista kirkkaimmat revontulet näkyvät hyvin myös kaupungeissa ja jopa ohuiden pilvikerrosten läpi.

Voit myös yrittää varmistaa, että meno- ja paluulentosi ovat pimeän aikaan, sillä monet upeimmista revontulihavainnosta on tehty juuri korkealla lentävistä lentokoneista.

Matkoja ja retkiä on tarjolla monissa paikoissa, mutta Islanti on varmasti yksi parhaista paikoista, jos haluat jahdata revontulia omatoimimatkalla ilman toisten määrittämiä aikatauluja. Monet matkailijat vuokraavat auton 1–2 päiväksi ja lähtevät pois Reykjavikista revontulia ihailemaan. Pimeä aika kestää sitä pidempään mitä pohjoisemmaksi siirrytään, joten pohjoiseen matkustaminen parantaa revontulien näkemisen todennäköisyyttä. Islannin koillisosissa sijaitseva Westfjordsin alue onkin tästä syystä erittäin suosittu matkakohde. Thingvellirin kansallispuisto on myös hyvä vaihtoehto, aivan kuten Landmannalaugarin geoterminen alue.

Jos olet ottanut kaikki edellä mainitut asiat huomioon, voit vain laittaa sormet ristiin, lämmintä päälle ja käydä odottamaan valoesitystä.

Mistä valot saavat alkunsa?

Revontulet syntyvät kun aurinkotuuli iskeytyy maapallon magneettikentän ohjaamaa magnetosfääriä vasten ja pakottaa varautuneet hiukkaset (elektronit) kovalla nopeudella alan ilmakehään. Sen jälkeen nämä innostuneiden koululaisten tavoin käyttäytyvät hiukkaset törmäilevät happi- ja vetyhiukkasiin ja siirtävät energiaansa näihin kahteen kaasuun.

Happi ja vety eivät kuitenkaan varastoi saamaansa uutta energiaa vaan luovuttavat sen pois fotoneina eli pieninä valon purskahduksina. Kun ilmakehään iskeytyy riittävä määrä hiukkasia, happi- ja vetyhiukkaset luovuttavat niin paljon valoa, että se näkyy meille maahan asti.

Mistä eri värit syntyvät?

Maan ilmakehässä olevat kaasuista vapautuu eriväristä valoa. Tämän valon värin puolestaan riippuu sekä kaasun tyypistä että siitä, kuinka korkealla kaasu on ilmakehässä.

Yleisin väri, eli vaalea keltavihreä, syntyy kun varautuneet hiukkaset osuvat happimolekyyleihin noin 100 kilometrin korkeudessa. Suuremmissa (noin 300 kilometrin) korkeuksissa olevista happimolekyyleistä syntyy rubiininpunaisia revontulia.

Matalammissa korkeuksissa oleva vety tuottaa sinistä valoa, ja kun hiukkaset törmäävät vetykaasuun suuremmissa korkeuksissa, näemme sen violetin ja purppuran kauniina sävyinä. Kun edellä mainitut sävyt sekoittuvat toisiinsa taivaalla, revontuliin voi syntyä myös vaaleanpunaisia ja valkoisia sävyjä.

Revontulisimulaattori: luo omat revontulesi

Revontulien värit ja voimakkuus riippuvat monista eri tekijöistä. Alla olevien säätimien avulla voit selvittää, miten kukin tekijä vaikuttaa siihen, miltä revontulet näyttävät.

Kp-indeksi on geometrisen aktiivisuuden mittari asteikolla 0–9. Indeksin suurempi arvo tarkoittaa suurempaa aurinkoenergian määrää ja sitä kautta myös parempaa todennäköisyyttä revontulien näkemiselle.

THIS BROWSER DOES NOT SUPPORT THE CANVAS ELEMENT
Happi/typpi
Korkeus
KP-indeksi

Mitkä asiat vaikuttavat revontulien muotoon ja voimakkuuteen?

Jos sinulla on hyvä tuuri, revontulet saattavat kirkastua todella nopeasti ja aloittaa näyttävän tanssinsa taivaalla. Tiedemiehet ovat jo pitkään tienneet, että tämä energinen esitys johtuu avaruudessa tapahtuvista alimyrskyistä, mutta eivät silti ole varmoja siitä, mistä ne saavat alkunsa. NASA:n hiljattain toteuttamassa projektissa saatiin selville, että maapallon ja auringon magneettikenttien rajat yhtyvät ja yhdistyvät aika ajoin, ja että siitä syntyvä energiapurkaus sinkoaa elektroneja entistä nopeammissa aalloissa maata kohti.

Revontuliturismi on ollut viime vuosina suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä johtunee siitä, että 11 vuoden sykleissä vaihteleva auringon aktiivisuus oli huipussaan juuri 2013, jonka jälkeen se kääntyi jälleen laskuun. Tiedemiehet ennustivat, että vuonna 2013 saavutettaisiin sekä auringonpilkkujen että avaruuteen energiaa vapauttavien aurinkosoihtujen maksimimäärä.

Jos et kuitenkaan ole vielä onnistunut näkemään revontulia, niin ei syytä huoleen. 2013 ei ollutkaan niin selkeä piikki kuin mitä sen luultiin olevan, eikä revontulien määrää ja voimakkuutta sitä paitsi pystytä ennustamaan luotettavasti ja varmasti pelkästään auringon aktiivisuuden syklin perusteella.

Tarkka ennustaminen on siis edelleen mahdotonta. Vaikka pystymmekin seuraamaan revontulia ja tiedämme suunnilleen mistä ne syntyvät, emme silti tiedä tai voi olla varmoja missä ja milloin niitä on nähtävissä.

Ihmisten ja revontulien välinen suhde alkaa kuitenkin jo ihmiskunnan alkuajoista, eli kauan ennen tieteellisiä selvityksiä.

Revontulien historia

Revontulien ensimmäisiä tieteellisiä selvityksiä saatiin odottaa aina nykyaikaan asti. Benjamin Franklin tarkkaili revontulia Atlantin yli suuntautuvilla matkoillaan 1700-luvulla. Hänen teoriansa oli, että revontulet syntyvät napa-alueille keskittyvistä sähkövarauksista. Hän ajatteli, että kun varaus kasvaa riittävän suureksi, se purkautuu ilmaan ja aiheuttaa kyseisen valoilmiön.

Franklin oli sähkön suhteen monilta osin oikeassa, mutta koko totuus selvisi vasta kun norjalainen tiedemies Kristian Birkeland teki sarjan erilaisia kokeiluja 1900-luvun alkupuolella. Birkeland onnistui selvittämään, että revontulet syntyvät ilmakehän yläosissa kaasujen läpi kulkevasta magneettisesta virtauksesta.

Ihmisten ja revontulien välinen suhde alkaa kuitenkin jo ihmiskunnan alkuajoista, eli kauan ennen tieteellisiä selvityksiä. Yli 30 000 vuotta vanhat, kieppuvia kuvioita esittävät luolamaalaukset ovat todennäköisesti ensimmäinen löydetty revontulien kuvaus.

Revontulien ensimmäinen kirjallinen kuvaus on Kiinasta ajalta 2600 eKr: ”Fu-Pao, Shuan-Yuanin keltaisen valtakunnan äiti, näki kirkkaan valon liikkuvan Bei-Doun tähtikuvioon kuuluvan Su-tähden ympärillä, ja tuo valo valaisi koko alueen.”

Kiinalaiset tekivät tämänkin jälkeen muutamia havaintoja revontulista, minkä lisäksi ne mainitaan monissa muissakin lähteissä aina viikinkien kirjoituksista Raamatun Vanhaan testamenttiin. Revontulien ensimmäisen tarkan kuvauksen kirjoitti kuitenkin vasta kreikkalainen filosofi Aristoteles. Hän kuvaili yli 2 350 vuotta sitten julkaistussa Meteorology-kirjassaan ”hehkuvia pilviä” ja valoa, joka muistuttaa palavan kaasun liekkejä.

Vuosisadat vierivät, eikä kukaan antanut nimeä tälle taianomaiselle valoilmiölle, Kunnes 1600-luvulla eläneet Galileo Galilei ja Pierre Gassendi näkivät revontulet niiden täydessä loistossaan. He antoivat ilmiölle nimen Aurora borealis, joka tarkoittaa pohjoisen aamuruskoa. Aurora oli roomalainen aamun jumalatar ja Boreas puolestaan kreikkalainen pohjoistuulen jumala.

Revontulien muinaisia tarinoita

Maapallon pohjoisosia asuttaneet sivilisaatiot ovat saaneet ihastella revontulia muita enemmän. Koska tieteellisiä selvityksiä ei ollut olemassa, hämmästyneet ja huolestuneet ihmiset keksivät lukuisia myyttejä ja tarinoita pyrkiessään löytämään näiden valoesitysten pohjimmaisen merkityksen.

Mystiset ilmiöt ovat herättäneet usein paljon pelkoa. Revontulia pidettiin pitkään tuomiopäivän merkkinä – kenties niiden verenpunaisen hehkun vuoksi. Sotaa ennakoivia tarinoita löytyy esimerkiksi Puolasta, Preussista, Saksasta, Tanskasta ja Virosta sekä saamelaisten tai lappalaisten historian kirjoista. Norjassa ihmiset puolestaan alistuivat täysin näille valoille. Revontulille ei uskallettu vilkuttaa tai viheltää eikä niitä jääty katselemaan, koska niiden pelättiin hyökkäävän alas maahan – kohtalokkain seuraamuksin.

Muut heimot suhtautuivat tähän valoilmiöön hiukan leikkisämmin. Eskimot kuvittelivat, että sielut pelasivat taivaalla jalkapalloa mursun päällä. Itä-Grönlannin eskimoiden kansantaruissa näitä hehkuvia valoja pidettiin tapettujen ja kuolleena syntyneiden vauvojen sieluina. Niistä käytettiin nimeä alugsukat, joka tarkoittaa salaista syntymää.

Muinaisissa suomalaisissa tarinoissa kerrotaan napaketusta, joka sytytteli tulipaloja hankaamalla turkkiaan lunta vasten. Tästä syystä ilmiötä kutsutaan Suomessa vielä tänäkin päivänä revontuliksi.

Islantilaisessa kansantarinassa taas sanotaan, että jos raskaana oleva nainen tuijottaa revontulia, hänen lapsestaan tulee kierosilmäinen.

Kiinalaisten mielessä taivaalla näkyi välkkyviä käärmeitä, ja intiaaniheimoilla oli tälle valoilmiölle useita selityksiä, kuten kuolleiden metsästäjien sielut, kalaa merestä pyytävä ystävällinen jättiläinen sekä kääpiöiden sytyttämät tulipalot.

Monet uskoivat myös, että revontulet pystyivät vaikuttamaan heihin syvästi:

Kiinalaisissa ja japanilaisissa kulttuureissa uskotaan edelleen, että revontulien alla alkunsa saaneesta lapsesta tulee kaunis ja onnekas.

Islantilaisessa kansantarinassa taas sanotaan, että jos raskaana oleva nainen tuijottaa revontulia, hänen lapsestaan tulee kierosilmäinen. Edellä mainitusta huolimatta islantilaiset uskoivat revontulien myös lievittävän synnytyskipuja.

Pohjoisruotsalaiset uskoivat, että revontulet olivat valtavien silliparvien aikaansaannoksia ja että näyttävät revontulet ennakoivat hyvää kalasaalista.

Monet eskimo- ja intiaaniheimot kutsuivat revontulia esiin viheltämällä, jotta he voisivat kuiskata niille kuolleille läheisilleen tarkoitettuja viestejä.

Revontulien ajankohdan ja ulkonäön ennustaminen on edelleen mahdotonta. Ne voivat olla yhtenä yönä niin vaaleanvihreitä ja laajalla alueella levittäytyneitä, että niitä voi luulla pilviksi, ja seuraavana iltana ne voivat loistaa punaisen ja violetin sävyissä niin kirkkaina, että niiden valossa voi vaikka lukea kirjaa. Revontulien synnyn ymmärtäminen ja niiden todennäköisimpien esiintymispaikkojen tietäminen ei kuitenkaan ole vähentänyt niiden kiehtovuutta ja näyttävyyttä millään tavoin.

Joten kun odotat revontulien ensimmäisiä vilahduksia lumen keskellä viltteihin kietoutuneena, niin muista että niiden taianomaisuus perustuu juuri niiden arvaamattomuuteen.

Lähteet:

Causes of Colour: Auroras - Causes of Colour: Folklore - Telegraph: The northern lights - Trip of a Lifetime - Telegraph: Northern Lights: celestial dancers or the souls of fallen warriors? - iHeartReykjavik: The ultimate guide to Northern Lights in Reykjavík - Northern Lights Centre: Northern Lights or Aurora Borealis Explained - NASA: Auroras - Ewebtribe.com: Legends and Folklore of the Northern Lights - Spaceweather.com: News and information about meteor showers, solar flares, auroras, and near-Earth asteroids - Wanderlust: 5 strange Northern Lights myths - NASA: NASA - The History of Auroras - The Museum of Unnatural Mystery: Seven Wonders of the Natural World - Northern Lights - Native Languages: Native American Indian Legends and Myths about the Northern Lights (Aurora Borealis) - University of Alaska-Fairbanks: Why are there Colors in the Aurora? - How Stuff Works: What causes auroras? - How Stuff Works: How does the aurora borealis (the Northern Lights) work? - Anthropolis: Arctic Library - Causes of Colour: The Cause - Guide to Iceland: Northern Lights in Iceland | When & Where to See the Aurora - University of Tromsø: The Northern Lights - where, when and what. - Discover Magazine: How the Aurora Borealis Nearly Started World War III - The Crux - Everyday Mysteries: What are the northern lights? - Huffington Post: Iceland's Northern Lights, Demystified by Cynthia Ord - NASA: Aurora - Fabled glowing lights of the sun-earth connection -